Multimedia oppimisprojektina kurssista

Multimedia oppimisprojektina kurssilla keväällä 2012 kävimme läpi useita freeware ohjelmia, joilla voi tuottaa kuvaa, ääntä ja videoa. Tutustuin mm. seuraaviin ohjelmiin: Audacity (äänen tallennus -ja editointiohjelma), WeVideo (videon luonti -ja editointiohjelma) ja ToonDoo (sarjakuvien luontiohjelma). Tutustuin pikaisesti myös pariin animaation luontiohjelmaan (Goanimate, Kerpoof). Ohjelmat olivat helppokäyttöisiä ja ne soveltuvat nuoremmillekin koululaisille erityisesti tottuneemman käyttäjän avustamana. Voisin hyvin kuvitella ohjaavani nuoret tekemään jotakin luovaa edellä mainitun kaltaisilla ohjelmilla!

Tehtävämme oli tuottaa kurssilla myös multimediatarina, jossa on alakouluun soveltuva pedagoginen opetus . Ohessa tarina Ufo-miehestä (Opetus: erilaisuuden hyväksyminen), jonka äänet talletin Audacity:llä, kuvat TonDoolla ja editoin ne yhteen WeVideolla. Oikea animaatio olisi tietysti ollut makeampi tuotos, mutta ajan säästämiseksi pitäydyin still kuvissa, jotka löytyivät valmiina ToonDoo kirjastosta. Videopätkän tekoon meni muutaman tunti, joten pidän hyötysuhdetta kohtuullisena 😉 Sain houkuteltua lapsenikin esittämään videolle pari repliikkiä …oli kivaa 😀

(Kuvakäsikirjoitusta ja valmista tuotosta vertailemalla näkee mm. kuinka tuotos elää valmistumiseensa saakka ja on selvästi erilainen, kuin suunnitelma.)

Ufo-mies tarinan kuvakäsikirjoitus;

Ufo-mies tarina valmiina videona:

Tiivistelmä “Scamo” tutkimushankkeesta

Valitsin tiivistelmän aiheeksi “ScaMo – Motivaatio ja itsesäätöinen oppiminen: analyysi ja interventio oppimisen taitojen kehittämisestä peruskoulussa” tutkimushankkeen.

Didaktiikan perusteet luennolla Sanna Järvelän luentomateriaalissa oppimisen itsesäätely määriteltiin näin: “Itsesäätely on läpi oppimistilanteen käynnissä oleva prosessi, joka koostuu erilaisista oman tavoitteellisen toiminnan tarkkailuun liittyvistä vaiheista. Sisältää kognitiivisia, motivationaalisia ja emotionaalisia prosesseja, jotka ovat monimutkaisessa yhteydessä toisiinsa.”

Scamo tutkimushankeen tiivistelmässä todetaan, että vaikka oppimisen itsesäätelystä on paljon tutkimustuloksia, erityisesti motivaation rooli osana itsesäätelyä oli tuntemattomapi, kun tutkimus aloitettiin 2007.

Tieto -ja viestintätekniikan rooli tutkimuksessa tullee esille siinä, että tutkimuksessa pohdittiin miten tietokoneavusteinen sovellus voi tukea riittävää motivaatiota oppimisessa.

Tutkimuskohde: Motivaation rooli ja ilmenemismuodot itsesäätöisessä oppimisessa todellisissa koulun oppimistilanteissa? Miten motivaation säätelyä voidaan tukea tietokoneavusteisen sovelluksen ja opettajan tarjoaman tuen avulla?

Päätulokset: Näytti siltä, että sivu kertoi minkä suuntaisia tuloksia odotetaan hankkeen alussa: 1) Motivaation ja itsesäätelyn teoreettisen ymmärryksen kasvattaminen, 2) Kehitetään metodi, joka toimii työkaluna todellisten oppimistilanteiden itsesäätelyn jatkotutkimuksessa, 3) Käytännön keinoja, joilla peruskoulun oppilaiden oppimisen itsesäätelyä voidaan tukea. Epäselväksi jäi miten tavoitteet toteutuivat käytännössä ( missä kerrottu? ).

Esimerkkejä mahdollisesti samankaltaisista hankkeista:

http://www.mendeley.com/research/a-computerbased-approach-to-fostering-motivation-and-selfregulated-learning/http://lecotec.files.wordpress.com/2010/01/self-regulation-and-motivation-in-computer-supported1.pdfhttp://www.tojet.net/articles/10332.pdf

Lähteet:

Sanna Järvelän Didaktiikan perusteet luento 4 “Oppimisprosessi monitasoisena systeemisenä kokonaisuutena”, sivu 9.

http://let.oulu.fi/fi/tutkimus/projektit/scamo-motivaatio-ja-itses%C3%A4%C3%A4t%C3%B6inen-oppiminen-analyysi-ja-interventio-oppimisen-tai

Hyvä, paha netti? Miten suojella lapsia vaaroilta?

Internet-tietoverkkoa voisi verrata puukkoon. Puukko on hyvä työkalu monissa askareissa, kuten kalan perkaamisessa tai kiehisten vuolemisessa nuotiota varten. Sillä voidaan kuitenkin myös tappaa ihminen. Onko puukko siis paha? Ei, mutta sitä käyttävillä ihmisillä voi olla pahoja tarkoitusperiä. Sama pätee internetiin. Se on hieno keksintö! Joidenkin ihmisten kierouden vuoksi, se sisältää kuitenkin vahingollista materiaalia. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa Yhdysvalloissa 90 prosenttia 8–16-vuotiaista kertoi törmänneensä vahingossa pornografiaan verkossa – yleensä tehdessään läksyjä.

Lapsia on suojeltava sen vaaroilta.

Miten? Alla on lueteltu joitakin keinoja, joita lasta kasvattava aikuinen (esim. opettaja) voi käyttää:

1. Aikuisella (esim. opettaja) on oltava perustiedot siitä, kuinka internet toimii ja millä eri tavoilla sitä voi käyttä.

Tämä vaatii sitä, että aikuinen pysyy tekniikan kehityksen tasalla, mikä jo itsessään on haaste nopean kehityksen vuoksi. Perinteisten verkkosivustojen ja sähköpostin lisäksi internet tarjoaa useita erilaisia tapoja kommunikoida, kuten keskustelukanavat, pikaviestintä ja verkkopäiväkirjat. Internetin yleisyys useimmissa kodeissa ja julkissa tiloissa ja sen käyttömahdollisuus matkapuhelimissa tarkoittaa sitä, että aikuinen ei voi kontrolloida lapsen kaikkea internetin käyttöä.

On hyvä aika ajoin esimerkiksi lukea tutkimustuloksia, joissa arvoidaan kuinka paljon internet sisältää vahingollista aineistoa, jotta motiivi suojella lapsia osaltaan pysyisi yllä.

2. Sovi lasten kanssa käytön suuntaviivat ja valista lapsia

Päätä kuinka paljon lapset saavat käyttää internetiä päivittäin ja mihin tarkoitukseen. Keskustele suuntaviivoista lasten kanssa (esim. vieraiden ihmisten kanssa ei keskustella) ja kerro selvästi mitä seuraa, jos käyttöä koskevia rajoja rikotaan. Pidä kiinni säännöistä!

Ainakin nuorempien ja kokemattomampien lasten tapauksessa on järkevää aika ajoin silmäillä sähköposteja ja internetsivuja, joilla he ovat vierailleet. Opasta lapsia tarvittaessa näkemäsi perusteella. Luonnollisesti lapsille kannattaa kertoa etukäteen, että heidän internetin käyttöään valvotaan.

Valista lapsia internetin vaaroista ja yleisyydestä realistisesti. Auta heitä ymmärtämään, että rajoitusten ja seurannan tarkoitus on suojella heitä. Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, vaan rakkaudesta.

3. Arvot ja oma esimerkki

Juurruta lapsiin oikeita arvoja, jotta he tekisivät viisaita valintoja internetiä käyttäessään silloin, kun et ole paikalla. Käytä itse internetiä opettamiesi arvojen mukaisesti. Ole hyvä esimerkki.

4. Tutustu sisällönsuodattimiin

Palveluntarjoajat ja ohjelmat tarjoavat sisällönsuodattimia, joilla voidaan estää sopimattoman sisällön näyttäminen lapselle. Joillakin ohjelmilla voidaan lasta estää jopa paljastamatta henkilökohtaisia tietoja, kuten nimeä ja osoitetta. Vaikka suodatinohjelmat eivät ole täysin varmoja, niistä voi olla apua.

5. Sijoita internetyhteys keskeiselle paikalle, kun se on mahdollista

Kun yhteys on tilassa, jossa on myös aikuinen on epätodennäköisempää, että lapset tietoisesti muodostavat vahingollisia yhteyksiä. Näin aikuisen on helpompi valvoa, että lapset eivät joudu vaaraan.

Tiivistelmä: Mitä tietokoneavusteinen yhteisöllinen (CSCL) oppiminen on?

Yhteisöllisestä oppimisesta

Yhteisöllistä oppimista voitaisiin kuvata tilanteeksi, jossa useampi kuin yksi ihminen ratkaisee systemaattisesti jotakin ongelmaa ( oppimistilanne ). Oppijoiden välinen vuorovaikutus vaikuttaa olennaisesti oppimistilanteeseen. Yhteisöllisen oppimisen mahdollisia etuja yksin tapahtuvaan opiskeluun ovat esimerkiksi yhteisön etujen parempi huomioon ottaminen ja ongelman laadukkaampi ratkaisu.

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen?

Tietotekniikan käyttö yhteisöllisessä oppimisessa on työkalu, jonka avulla eri paikoissa olevat ihmiset voivat voivat osallistua oppimistilanteeseen eri aikoina ( esim. internetin käyttö ). Tietotekniikkaa voi käyttää oppimiseen myös samassa paikassa opiskeleva ryhmä. Tietotekniikan avulla voidaan pyrkiä ohjaamaan oppijoiden välistä vuorovaikutusta tuottavampaan suuntaan oppimistilanteen aikana tai sen jälkeen ohjeiden annon muodossa.

Tietotekniikan avulla ylitetään ihmisaivojen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja oppimiseen liittyviä rajoituksia, jolloin oppiminen tehostuu.

CSCL ei kuitenkaan ole ns. “silver bullet”, jonka avulla ratkaistaan kaikki yhteisölliseen oppimiseen liittyvät ongelmat. Edelleen yhteisöllisen oppimisen avaimia ovat selittäminen, perustelu ja yhdessä sovittu opiskelukäytäntö. Eräs haaste tietotekniikka käytettäessäkin on: Miten varmistetaan, että kaikilla oppijoilla on sama riittävän samankaltainen ymmärrys ratkaistavana olevasta ongelmasta? Tietotekniikka ei poista ihmisten väliseen viestintään liittyvää haastetta, joka on osuvasti tiivistetty näin: “Viestintä poikkeuksetta epäonnistuu, jos se ei sattumalta onnistu.”

Esimerkkejä CSCL oppimisympäristöistä

Tietotekniikan monipuolistumisen myötä sitä voidaan käyttää oppimisessa hyvin monin tavoin. Perinteinen tapa voisi olla se, että oppilasryhmä käyttää internettiin kytkettyä tietokonetta koululuokassa. Nykyään teknologiaa voidaan käyttää yhä useamissa tilanteissa yhä uusilla tavoilla. Esimerkkinä voisi mainita Nokian “Point and Find” ratkaisun, jonka perusajatus on seuraava: Ottamalla kuva matkapuhelimen kameralla kohteesta, siitä saadaan lisätietoja. Teoriassa esimerkiksi kuvan ottaminen keksinnöstä teidekeskuksessa tuottaisi matkapuhelimen näytöllä siitä lisätietoja ja oppimista stimuloivia kysymyksiä, videoita tms. Teknologian ja tutkimuksen edistyessä löydettäneen uusia tapoja, joilla CSCL tukee oppimista.

Alla joitakin konkreettisia esimerkkejä CSCL ympäristöistä ja niiden joitakin hyötyjä:

– Internet blogit: Mahdollistavat mm. tiedon jaon ja muokkaamisen yhteisössä kätevästi.

– Älytaulut: Koulun oppikirja voidaan näyttää taululla, koko luokan edessä. Opettaja säästää aikaa, kun hänen ei tarvitse kopioida kirjan tietoja perinteiselle taululle. Älytaulun tuottamaa kirjaa voidaa täyttää yhä uudelleen.

– E-kirjat & verkkopohjaiset oppimisympäristöt: Opettaja näkee tiivistetyn raportin kautta miten oppilaat etenevät tehtävien teossa, kenellä on ongelmia ja missä? Näiden tietojen avulla hän voi perinteisiä tapoja tehokkaammin onnistua ohjaamaan oppilaita. Sähköisesti tuotettujen kokeiden korjaaminen voidaan ainakin osittain ( esim. kertotaulu ) automatisoida.

– CSCL scriptit: Ilmeisesti esim. Arguegrap ja Jigsaw sovellukset käyttävät skriptejä. Skriptien tavoite on parantaa erityisesti oppijoiden välistä vuorovaikutusta. Eräs skriptisovellutus Wiki oppimisympäristössä lienee se, että jonkun oppijan kirjottaessa kommentin, sen linkki voidaan lähettää heti sähköpostissa toisille oppijoille, jolloin toteutuu tehokkasti ajasta ja paikasta riippumaton kommunikointi.

– Reflect-pöytä: Pöytä näyttää oppilaiden kommenttien määrän tavoitteena tukea, että kaikki saavat tilaisuuden osallistua tasapuolisesti keskusteluun ( peilaaminen ).

– Tekoäly: Tekoälyn avulla voidaan analysoida syvällisemmin oppijoiden vuorovaikutuksessa synnyttämää sähköistä tietoa ( logit, tekstit, kuvat, videot, jne. ) ja antaa konkreettista palautetta ryhmätyöskentelystä, jopa ehdotuksia sen tehostamiseksi.

Kehitysmaat jaloilleen tieto -ja viestintäteknologian avulla? Onnistuuko?

Tulkitsen tässä kirjoituksessa, että kehitysmaiden ongelmilla tarkoitetaan ihmisen perustarpeiden täyttämistä rajoittavia ongelmia, kuten nälänhätä, suuri lapsikuolleisuus, alhainen elinikä, vedenpuute, köyhyys, sairaudet, sodat, tasa-arvon puute, koulutuksen puute, korruptio jne.

Kokonaan toinen kysymys on haluavatko tai pitäisikö kaikkien kansojen kehittyä samaan suuntaan kuin Suomen kaltaisten länsimaiden? Siispä, onko tieto -ja viestintäteknologia avain kehitysmaiden ihmisten perustarpeiden täyttämiseen tasolla, johon länsimaat kykenevät tällä hetkellä?

Tieto -ja viestintäteknologiaa (TVT) voinee verrata mihin tahansa työkaluun, esimerkiksi lapioon. Jos tavoitteena olisi vaikkapa ojankaivaminen, lapio olisi sopiva työkalu, mutta pelkkä lapio ei ojaa kaiva. Tarvitaan ihmisiä, jotka käyttävät lapiota ojankaivamiseen!

Samalla tavalla tieto -ja viestintäteknologia on hyvä työkalu, joka tukee kehitysmaiden olosuhteiden kehittämisessä, mutta mielestäni ongelman ydin on enemmänkin yleisesti ihmistä koskevissa rajoituksissa, kuten itsekkyydessä. Kuinka paljon hyvää saataisiin aikaan, jos esimerkiksi asevarusteluun käytetty valtava raha -ja työmäärä käytettäisiin kehitysmaiden hyväksi? Jos kehittyneillä mailla ja meillä niissä asuvilla ihmisillä olisi todellista tahtoa, voisimme tukea kehitysmaita hyvin merkittävällä tavalla jo nyt ilman TVT :n käyttöä!

Toisaalta on todettava, että TVT:n käyttö tarjoaa monia mahdollisuuksia ja sen kekseliäs käyttö tukee kehitysmaiden kehittymistä merkittävällä tavalla.

Esimerkkinä voidaan mainita “Nokia Money”, jonka perusajatus näyttää olevan tuoda halpoihin matkapuhelimiin pankkitoiminnan kaltaisia palveluja: laskujen maksaminen, rahan siirto, talouden kirjanpito jne. “Nokia Money” hankkeen yksi etu on se, että mahdollisimman pienillä kustannuksilla ( Matkapuhelin on halvempi hankinta kuin tietokone ja se on jo useammilla kehitysmaiden ihmisillä kuin tietokone. ) voidaan tarjota palveluja, jotka parantavat elämänlaatua. Hankkeen avulla käyttäjät ovat saaneet esimerkiksi tietää reaaliajassa mikä on päivän hinta heidän kauppamillaan tuotteilla, jolloin he osaavat hinnoitella ne oikein ja välttyvät myymästä alihintaa. Nokia Money hankkeen käytännön kokemukset valottavat mm. sitä, että teknologia voi tarjota apua pieniltäkin näyttävissä arkipäivän askareissa, jotka kuitenkin nostavat ihmisten elintasoa.

Luonnollisesti esimerkiksi pelkästään internetin tarjoaminen mahdollisimman pian laajasti kehitysmaiden ihmisille tukee heitä monilla tavoilla ja osaltaan vauhdittaa heidän kykyään auttaa itse itseään.

On jännittävää miettiä millaisia mahdollisuuksia teknologian kehittyminen tarjoaa vielä meidän omana elinaikanamme kehitysmaidenkin tukemiseen. Tämän päivän kalliit huippulaboratioroiden tekniset laitteet ovat lähitulevaisuudessa halpoja ihmisten jokapäiväisessä käytössä olevia hyödykkeitä. Entä miten esimerkiksi tietokoneiden yhä kehittyvä tiedonkäsittelykapasiteetti tukee tutkijoita merkittävien sairauksia vähentävien keksintöjen tekemisessä? Lisäksi internet on mahdollistanut jo kauan aikaa laajojen massojen yhteistyön. Tästä hyvänä esimerkkinä voi mainita “Human Genome Project -hankkeen, jossa odotettua nopeammin saatiin selvitettyä ihmisen geeniperimää juuri siksi, että internet mahdollisti saman alan asiantuntijoiden laajan yhteistyön.

Miten merkittävä on tieto -ja viestintäteknologian osa kehitysmaiden auttamisessa? Tulevaisuus kertoo sen meille.

Tieto -ja viestintätekniikan hyödyntäminen opettajana vuonna 2030

Mitä tekniikka mahdollistaa vuonna 2030?

Tiedonhaku on kehittynyt niin, että kulloinkin olennainen tieto löytyy nykyistä paljon helpommin ja luotettavammin. Esimerkkejä kehittyneemmästä tiedonhausta: 1) Useimmat maat ovat ottaneet käyttöön standardoidun tavan tuottaa tietoa tietoverkkoon. Ennen kuin tieto annetaan kaikkien saataville, varmistetaan, että sen sisältö täyttää sovitut kriteerit. 2) Standardoidun tiedontuottoprosessin seurauksena mihin tahansa aihepiiriin liittyvää tietoa voidaan hakea eri näkökulmista, kuten “ystäväpiiriäni kiinnostavat asiat”, “tieteellisesti luotettavat lähteet”, “viihde”, “vapaasti tuotettu tieto (,jonka oikeellisuutta ei ole varmistettu) jne. 3) Maailmassa julkisesti tuotettu tieto siirretään rutiinilla automaattisesti tietoverkkoihin heti tiedon julkistamisen yhteydessä. 4) Hakumetodit pystyvät nykyistä paljon tarkemmin analysoimaan etsitystä näkökulmasta löytyneitä lähteitä. Esimerkiksi, jos opiskelijan pitäisi tietää millä perusteella aiemmissa tutkimuksissa on tehty päätelmät verihiutaleiden tehtävistä ihmisen verenkierrossa, hän näkee yhdellä napin painalluksella tiivistetyn listan pelkistä perusteluista. Edelleen opiskelija voi eritellä esillä olevia perusteluja esimerkiksi sen mukaa mitä perustelua vastaavaa tutkimusta on eniten lainattu, kritisoitu jne. Erittelyiden kautta voidaan tiedonhakua täsmentää taas uusista näkökulmista (esimerkiksi oppilas saisi halutessaan heti tiedon siitä miten perustelua on kritisoitu ja millaisin seurauksin). Hakumetodit mahdollistavat siis erilaisten hyvin monipuolisten yksityiskohtaisten näkökulmien tuottamista olemassa olevasta tiedosta. 5) Tietoverkot sisältävät nykyistä monin verroin suuremman määrän tietoa.

Jokaisella oppilaalla ja opettajalla on henkilökohtainen tietokone, jota voidaan kuljettaa helposti kaiken aikaa mukana (tietokone on voitu integroida huomaamattomasti esimerkiksi vaatteisiin, mukana kulkeviin esineisiin tai kehoon) ja jolla on aina yhteys julkiseen tietoverkkoon on lähes kaikkien maailman ihmisten saatavilla. Tieto ei ole enää valtaa vaan kaikkien ihmisten omaisuutta.

Tiedonkäsittelyyn liittyvä rutiinityö vähenee edelleen. Kaikki olennainen opetusmateriaali on sähköisessä muodossa ( oppikirjat, koepaperit, koulut on yhdistetty yhteiseen tietoverkkoon, johon on kerätty kutakin luokka-astetta koskevat hyväksi havaitut materiaalit jne. ). Yhä pienempi osa opettajien ajasta kuluu rutiinitehtäviin. Tietokone tarkistaa esimerkiksi yksinkertaiset koevastaukset (vaihtoehtovastaukset, kyllä/ei vastaukset, vieraan kielen sanoja ja kielioppia mittaavat vastaukset jne.). Yhä pienempi osa opettajan työstä kuluu tiedon esittämiseen, koska valmista materiaalia ja hyväksi havaittua materiaalia on niin paljon saatavilla. Oppilaiden ei tarvitse käyttää aikaa tiedon kopiointiin.

Oppilaiden oppimista monitoroiva tietokone tuottaa opettajalle koko ajan tietoa siitä miten oppilaat täyttävät sähköisiä kirjoja. Tietokone tuottaa matemaattisia algoritmeja käyttäen opettajalle jokaisesta oppilaasta yksityiskohtaista tilastoa: missä asioissa oppilas tekee tyypillisesti virheitä?, mitkä asiat oppilas osaa?, kuinka nopeasti oppilas etenee tehtävissä?, oppilaan osaamisen vaihtelu eri aineissa?, jne. Tiedon perusteella opettaja nykyistä varmmin ymmärtää oppilaiden dynaamisesti vaihtelevan taitotason. Tietoa kerätään sekä koulussa että valtakunnallisesti ja sitä käytetään apuna opetuksen jatkuvassa kehittämisessä.

Tekoälyt ja virtuaalimaailmat ovat kehittyneet. Oppilailla on mahdollisuus esimerkiksi fysiikan tunnilla keskustella virtuaalimaailmassa fysiikan käsitteiden kehittäjän (esim. Newton) kanssa ja kuulla millä perusteella keksijät päätyivät tuloksiinsa. Oppilas pystyy tekemään aihepiirin liittyviä kysymyksiä ( mitä? milloin? miten? miksi? millä perusteella?), joihin kehittynyt tekoäly kykenee antamaan oikeat vastaukset luonnollisesti.

Tavallisissa koululuokissa on myös eri tavoin vammautuneita ihmisiä ( sokeita, raajoistaan vammaisia jne. ), joiden vammoja korjataan tekniikan avulla. Tämän päivän tutkimushankkeiden puutteellisesti toimivista kokeiluista ( mm. sokeat näkevät jo joitakin pikseleitä, kädetön ihminen pystyy liikuttelemaan esineitä tietokoneen ruudulla ajatuksen voimalla ) on tullut vammautuneiden arkielämää helpottavia merkittävästi helpottavia arjen rutiineja.

Vieraan kielen oppiminen ei enää ole välttämätöntä. Tietokoneet muuttavat reaaliajassa minkä tahansa puhutun tai kirjoitetun kielen toiselle kielelle. Tämän vuoksi opettaja ja oppilas pystyvät keskustelemaan äidinkielellään kenen tahansa ihmisen kanssa.

Tieto saman aihepiirin parissa opiskelevista ihmiskontakteista on helposti saatavissa maailmanlaajuisesti. Opettajan ja oppilaiden onkin entistä helpompaa ottaa sähköisesti yhteyttä lähes kehen tahansa ihmiseen maailmassa, jolla voi olla hyödyllinen kontribuutio aiheeseen tai jota voidaan aiheessa auttaa eteenpäin.

Mihin opettajaa tarvitaan vuonna 2030?

Tekniikka ei koskaan korvaa toista ihmistä. Opettajaa tarvitaan edelleenkin esimerkiksi: motivoijana,innostajana, kasvattajana, ohjaajana, rohkaisijana, turvana ja hyvän lähimmäisen mallina.

Koska kärjistäen kenellä tahansa on pääsy kaikkeen maailmassa olevaan tietoon helposti, olennaista ei ole enää mitä ihmiset tietävät, vaan se kuinka syvällisesti he ymmärtävät asioita, kuinka hyvin he pystyvät soveltamaan tietoa käytännössä ja kuinka hyvin he pystyvät luomaan uutta tietoa.

Yksi olennainen opettajan tehtävä on tukea oppilaita tiedon syvällisemmässä ymmärtämisessä ja käyttämisessä. Tekoälyn ja virtuaalimaailman kehittyminen osaltaan tekee todennäköisemmäksi sen, että oppilaat kokevat oppiessaan elämyksiä.

Opettaja kannustaa oppilaita nykyistä enemmän pohtimaan omaa itseään oppijana ja ihmisenä ( Millaiset ovat opiskelutapani? Kuinka perustetuja tietoni ovat? Miten voisin kehittyä oppijana ja ajattelijana? Millaiset arvot minulla on? Miten minun tulisi kehittää arvojani, jotta voisin parantaa yhteiskunnan hyvinvointia? Jne. ). Itsepohdiskelun apuna käytetään osittain tietokoneen jatkuvasti monitoroimaan oppilaan oppimisen kehittymistä.